Vieläkään ei ole uusia kuvia. Haluaisin edelleenkin sen digikameran, ei varmaan auta muu kuin tilata se ja maksaa erissä, sillä muuten ei siihen ole varaa. Erissä olen maksanut myös tämän tietsikankin ja pesukoneen. Tässä kuitenkin vanhempia kuvia. Ensiksi tavaroista kuvat, jotka annoin joululahjaksi.

Siskolleni annoin Kiroileva siili yöpaidan, veljelle ja iskälle kirjat. Äidille annoin mukin jossa on mm. edesmenneen koiramme kuva, siitä en vaan saanut otettua kunnollista kuvaa.

Tällaiset hiirimatot koirastamme teetin lahjaksi siskolleni ja hänen poikaystävälleen, sekä iskälle, äidille ja veljelle.

Kissa ei anna minun nykyään aamuisin nukkua pitkään. Kun nousen kissat ruokkimaan niin syönnin jälkeen se painuu pehkuihin. Aamuöinen ooppera on kaikista rasittavinta, kun juuri silloin olisi sikeimmät unet menossa (ellei sitten kissa ole valvottanut koko yötä.)

Kuvissa siis tämä nk. Molina-Iiro (ei siis oma nimi vaan hänen oopperanimensä).

Olen jälleen alkanut tekemään keskeneräisiä juttujani. Esimerkiksi olen jatkanut nimipäiväkalenterin ja juomaohjekansion tekoa, sekä olen äidille neulomassa isoa mustavalkoista huivia. Jokin muukin juttu taitaa olla taas vireillä, mutten nyt muista mikä.  Myös pari juttua jotka ovat varmaan pienen ikuisuuden kesken, niin ovat kirjomani kirjanmerkki sekä sen valokuva-albumin  tekstien kirjoittelu niin ovat vieläkin kesken. (Eli siis vanhojen tekstien päälle olen kuviosaksilla leikannut eri värisiä lappuja, joihinka olen kirjoittanut uudet tekstit ja liimannut ne vanhojen tekstien päälle). En vielä tiedä teenkö tuon albumihomman loppuun (kun ei nyt ole se innostanut aikoihin) vai ostanko ihan uuden albumin. Toisellekin uudelle albumille olisi kyllä käyttöä. Monikaan ei varmaan käsitä tekemiäni juttuja, mutta ei se haittaa sillä pääasia on se että itse tykkään tekemisistäni ja saan niistä jonkinlaista nautintoakin. Olen monesti sellainen että innostun jostakin ideastani kovasti ja kun sitä olen toteuttamassa niin mieleen tulee jokin toinen idea josta myöskin innostun, jolloin ensimmäinen homma jää joksikin aikaa kesken, kunnes niitä hommia on kerääntynyt enemmänkin, mutta monesti innostun niistä lähes kaikista jossain vaiheessa uudelleenkin.

Odotan jo hieman kevättä... Olen miettinyt että voisin ensi kesänä ottaa tavoitteeksi käydä jossakin piknikillä. Viimeksi olen tainnut piknikillä käydä kun vielä seurustelin. Tosin ei se yksin ole niin mukavaa kuin yhdessä, mutta eipä tarvitse ainakaan valittaa ettei piknikille pääsisi, kun sinne voi mennä itsestäänkin. Piknikistä tuli mieleen ruoka. Tein tässä lähipäivänä munakasta johon laitoin munien lisäksi kinkkusuikaleita, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä juustoa. Suolaa ei tarvinnut erikseen laittaa kun ainesosat olivat niin suolaisia. Tänään aijon päästä ruoan suhteen helpolla, eli ei tarvitse muuta kuin vain keittää makaronit ja sitä syön peston kera. Tosin rahatkaan ei nyt paljoa muuhun riitä kuin vain makaroniruokiin. Onneksi äiti taas avitti rahallisesti, kiitos hänelle.

Nyt menen kahville.